Sosialismin aurinko nousee

Voima, tuo riemastuttava punavihreä intellektuelliläystäke, on jälleen ilmestynyt iloksemme. Otsikko on sen pääkirjoituksesta, joka osoittaa lehden olevan muuttumassa punavihreästä yhä puhtaammin punaiseksi. Muutakin hauskaa löytyy, esimerkiksi satavuotias punaorpo Veikko Porkkala:

Juho Emil Porkkala oli torpparin poika Kauhajoelta. Hän oli kääntänyt selkänsä uskonnolle ja löytänyt Matti Kurikan utopistisen sosialismin. Ankara mutta oikeudenmukainen ja tarmokas leipuri tunnettiin Loviisassa hyvin – etenkin siitä, että hän kieltäytyi menemästä papin eteen päästäkseen vihille tai kastaakseen kaksi poikaansa.

Sosialisti-Porkkala ei tietenkään jäänyt ulkopuolelle, kun punakaarteja perustettiin. Vakaumukseen kuului kuitenkin myös aseettomuus. Porkkala lähti rintamalle välskärinä.

---

Isä oli ankara mies. Porkkalan pojat saivat spartalaisen kasvatuksen: kun kolmivuotias Veikko astui viikatteeseen, isä antoi risua ennen kuin ompeli haavan. Vettä säikkyneen herkän pikkupojan pelko parannettiin upottamalla jorpakkoon.

Ankara, mutta oikeudenmukainen, vittu joo. Jos äijä olisi ollut jotain muuta kuin punakaartilainen, Voima käyttäisi varmasti ihan pikkiriikkisen erilaisia ilmaisuja. Toivottavasti Porkkala ei ehtinyt päästä käsiksi sotavankeihin. Jälleen yksi todistus siitä, että jokaisen innokkaasti väkivallan vastustajana esiintyvän sisällä asuu pieni sadisti.


Ahtisauruksen rauhanpalkintokin on noteerattu:

Namibian rauhanprosessin lopussa Ahtisaari antaa Etelä-Afrikalle luvan hyökätä swapon plan-sissejä vastaan. Sen seurauksena verisissä taisteluissa kuolee arvioista riippuen 100–300 swapon:n sissiä.

Presidentti Nujoma ei ollut antanut tätä anteeksi vielä vuonna 2001 ilmestyneessä kirjassaankaan: ”Kun tekaistut todisteet PLAN-sotureiden hyökkäyksestä oli saatu valmiiksi, Ahtisaari nieli valheen ja salli Etelä-Afrikan taisteluvalmiudessa olleen 101. pataljoonan uudelleensijoittamisen. Tällä pirullisella, salaisella suunnitelmalla oli Reaganin ja Thatcherin täysi tuki.”

Tässä kohden tekee mieli pikkuisen ihmetellä , menikö juttu tosiaan ihan näin. Voimakaan ei yritä väittää, että Etelä-Afrikka olisi hyökännyt Angolan puolelle. Miten kutussa nuo 100-300 sissiä kuolivat, jos ne olivat sopimuksen mukaisesti Angolan puolella?

Ahtisaari on kuuluisa tehokkaista, hyvin pohjustetuista ja kovista neuvotteluotteistaan. Gregory Elichin artikkelissa ”How the Nobel Prize Was Won”, Slobodan Milosevicin liittolainen Ljubisa Ristic kertoo, että kun Ahtisaari ja Venäjän entinen pääministeri tulivat 2. kesäkuuta 1999 rauhanneuvottelijoina Kosovoon, he eivät antaneet Naton tekemälle rauhanehdotukselle ja Serbian pommittamisen lopettamiselle neuvotteluvaraa.

Milosevic kysyy, mitä tapahtuu, jos rauhaan ei suostuta. Ahtisaari vastaa Milosevicille pyyhkimällä käsieleellä pöydän: ”Belgradista tulee kuin tämä pöytä. Aloitamme välittömästi mattopommitukset.” Pienen hetken jälkeen Ahtisaari lisää, että puoli miljoonaa kuolee viikossa.

Pois se, että hetkeäkään epäisin Slobodan Milosevicia ja hänen kavereitaan todellisuuden parantelusta. Ihmetyttää vain pikkuisen, mihin Ahtisaarta tuossa edes tarvittiin. Tuohon uhkaukseen ei olisi tarvittu mitään neuvottelijanlahjoja, ja sen olisi voinut suoraan kuka vaan. Rauhanpalkinto taisi tulla enmmän tyhjästä kuin länsimaiden intressien palvelemisesta. Niin, minähän en Ahtisaurusta äänestänyt, Voiman porukka sen sijaan taisi äänestää.