70-luvun kauan soiva blues

Suomalaisen vasemmiston epäonnistumista kuvaa se, ettei se ole onnistunut puolustamaan Neuvostoliiton merkitystä Viron historiassa. Vasemmisto ei ole myöskään onnistunut puolustamaan YYA:n ja Neuvostoliiton merkitystä Suomen historiassa 1960-ja 70-luvuilla. Tuo edistyksen aikakausi oli suomalaisen yhteiskunnan denatsifikaatiota ja demokratisoitumista. Tällä hetkellä Suomessa pyritään vain mitätöimään kaikki se yhteiskunnallinen edistys, jota 1960- ja 70-luku edustivat.

Näin siis Leena Hietanen Johan Bäckmanin kirjan julkistustilaisuudessa. Toinen Bäckmanin ihailija puolestaan hehkuttaa:

Kuten sanottu Bäckmain kirja on omasta mielestäni tieteellisenä teoksena ihailtava ja puhtaasti tyylillisenä taideteoksena mykistävä. Se on paras Suomessa koskaan kirjoitettu kirja. Ainoa kysymys sen suhteen on, onko kirjailija Johan Bäckman vai Otto-Wille Kuusisen haamu, joka Bäckmanin somien kautta on oraakkelipuheen ilmaissut.

Kaikille pitäisi siis olla selvää, mistä porukasta on kysymys. Vähitellen pitäisi olla selvää myös, että Putin on lähinnä jälleensyntynyt Stalin.

Otetaanpa tähän vielä piristykseksi katkelmia Leena Hietaselta, joka on, jos mahdollista, vielä Bäckmaniakin patologisempi valehtelija:

Totuuskomissiolta jäi löytämättä Viron holokausti

(Raportti on tuolla, lukekaa ja päätelkää itse: http://www.historycommission.ee/temp/pdf/conclusions_en.pdf)

Virossa on amerikkalainen presidentti, joka ei tiedä, että mustat saivat Yhdysvalloissa kansalaisoikeudet jo 1960-luvulla.

(Ei kommenttia tarvinne)

Suomi kytketään tällä palkinnolla myös Venäjän vastaisten valtioiden joukkoon. Suomi oli viimeinen linkki "Axis of Assholes"- ketjua, Venäjään vihamielisesti suhtautuvien persläpivaltioiden helminauhaa, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Ukrainan ja Georgian kanssa. Näillä mailla ei ole muuta päämäärää kuin Venäjän hajottaminen Naton avulla. Turhaan ei Ahtisaari peräänkuuluta Suomelle Nato-jäsenyyttä.

(Sama juttu)

Vallankaappauksen pönkittämiseksi kehitettiin uusi historian kirjoitus. Viron presidentin kotisivuilta poistettiin vuoden 1991 presidentin paikalta Arnold Rüütel ja hänet on korvannut Heinrich Mark. Viron kouluissa siirryttiin lukemaan historiaa, jossa nyky-Viro itsenäistyy syksyllä 1992 Mart Laarin noustessa valtaan. Historian kirjan on kirjoittanut kukapa muu kuin Mart Laar itse.

(Ensimmäiset Viron presidentin kotisivut ovat vuodelta 1996, ja niissä ei ole luetteloa presidenteistä, se löytyy kotisivuilta vasta 2001, jolloin presidenttinä oli Arnold Rüütel. Jälleenitsenäistymispäiväkin on kyllä edelleen elokuussa 1991.)

Sosialismin aurinko nousee

Voima, tuo riemastuttava punavihreä intellektuelliläystäke, on jälleen ilmestynyt iloksemme. Otsikko on sen pääkirjoituksesta, joka osoittaa lehden olevan muuttumassa punavihreästä yhä puhtaammin punaiseksi. Muutakin hauskaa löytyy, esimerkiksi satavuotias punaorpo Veikko Porkkala:

Juho Emil Porkkala oli torpparin poika Kauhajoelta. Hän oli kääntänyt selkänsä uskonnolle ja löytänyt Matti Kurikan utopistisen sosialismin. Ankara mutta oikeudenmukainen ja tarmokas leipuri tunnettiin Loviisassa hyvin – etenkin siitä, että hän kieltäytyi menemästä papin eteen päästäkseen vihille tai kastaakseen kaksi poikaansa.

Sosialisti-Porkkala ei tietenkään jäänyt ulkopuolelle, kun punakaarteja perustettiin. Vakaumukseen kuului kuitenkin myös aseettomuus. Porkkala lähti rintamalle välskärinä.

---

Isä oli ankara mies. Porkkalan pojat saivat spartalaisen kasvatuksen: kun kolmivuotias Veikko astui viikatteeseen, isä antoi risua ennen kuin ompeli haavan. Vettä säikkyneen herkän pikkupojan pelko parannettiin upottamalla jorpakkoon.

Ankara, mutta oikeudenmukainen, vittu joo. Jos äijä olisi ollut jotain muuta kuin punakaartilainen, Voima käyttäisi varmasti ihan pikkiriikkisen erilaisia ilmaisuja. Toivottavasti Porkkala ei ehtinyt päästä käsiksi sotavankeihin. Jälleen yksi todistus siitä, että jokaisen innokkaasti väkivallan vastustajana esiintyvän sisällä asuu pieni sadisti.


Ahtisauruksen rauhanpalkintokin on noteerattu:

Namibian rauhanprosessin lopussa Ahtisaari antaa Etelä-Afrikalle luvan hyökätä swapon plan-sissejä vastaan. Sen seurauksena verisissä taisteluissa kuolee arvioista riippuen 100–300 swapon:n sissiä.

Presidentti Nujoma ei ollut antanut tätä anteeksi vielä vuonna 2001 ilmestyneessä kirjassaankaan: ”Kun tekaistut todisteet PLAN-sotureiden hyökkäyksestä oli saatu valmiiksi, Ahtisaari nieli valheen ja salli Etelä-Afrikan taisteluvalmiudessa olleen 101. pataljoonan uudelleensijoittamisen. Tällä pirullisella, salaisella suunnitelmalla oli Reaganin ja Thatcherin täysi tuki.”

Tässä kohden tekee mieli pikkuisen ihmetellä , menikö juttu tosiaan ihan näin. Voimakaan ei yritä väittää, että Etelä-Afrikka olisi hyökännyt Angolan puolelle. Miten kutussa nuo 100-300 sissiä kuolivat, jos ne olivat sopimuksen mukaisesti Angolan puolella?

Ahtisaari on kuuluisa tehokkaista, hyvin pohjustetuista ja kovista neuvotteluotteistaan. Gregory Elichin artikkelissa ”How the Nobel Prize Was Won”, Slobodan Milosevicin liittolainen Ljubisa Ristic kertoo, että kun Ahtisaari ja Venäjän entinen pääministeri tulivat 2. kesäkuuta 1999 rauhanneuvottelijoina Kosovoon, he eivät antaneet Naton tekemälle rauhanehdotukselle ja Serbian pommittamisen lopettamiselle neuvotteluvaraa.

Milosevic kysyy, mitä tapahtuu, jos rauhaan ei suostuta. Ahtisaari vastaa Milosevicille pyyhkimällä käsieleellä pöydän: ”Belgradista tulee kuin tämä pöytä. Aloitamme välittömästi mattopommitukset.” Pienen hetken jälkeen Ahtisaari lisää, että puoli miljoonaa kuolee viikossa.

Pois se, että hetkeäkään epäisin Slobodan Milosevicia ja hänen kavereitaan todellisuuden parantelusta. Ihmetyttää vain pikkuisen, mihin Ahtisaarta tuossa edes tarvittiin. Tuohon uhkaukseen ei olisi tarvittu mitään neuvottelijanlahjoja, ja sen olisi voinut suoraan kuka vaan. Rauhanpalkinto taisi tulla enmmän tyhjästä kuin länsimaiden intressien palvelemisesta. Niin, minähän en Ahtisaurusta äänestänyt, Voiman porukka sen sijaan taisi äänestää.