Huiputus- eli Inoovaatioyliopisto eli Aalto-korkeakoulu on kieltämättä väsynyt idea, josta tuskin seuraa mitään hyvää. Uuden vasemmiston vastaisku siihen näyttää kyllä vielä väsyneemmältä:
Autonomista yliopistoa on alettava rakentaa tässä ja nyt, ja sitä rakennetaan aina ja kaikkialla, missä opiskelijat liikkuvat, elävät ja ajattelevat. Opintopiireistä kapakoihin, kirjastoista koteihin.
Ensi syksynä aiotaan eri puolilla Suomea käynnistää autonomisen yliopiston projekteja: verkostoja, jotka kasaavat yhteen erilaisia opintopiirejä, itsenäisesti järjestettyjä luentoja, jotka avaavat yhteisen ajattelun mahdollisuuksia, yhteyksiä opiskelijoiden ja tutkijoiden välille sekä uusia näkökulmia kangistuneen virallisen yliopisto-opetuksen sijaan.
Kuka näitä itsenäisen opiskelun muotoja sitten kykenee rakentamaan?
Ainoastaan esi-isiä, auktoriteetteja tai rahanvaltaa kumartamaton, isänmaaton tiedon tuottajien taisteleva prekariaatti. Edes takaisin Pohjoisesta Etelään vaeltava Nuuskamuikkunen, joka aina kevään tullen pystyttää telttansa joen rantaan.
Kun hänen huuliharppunsa ääni kohoaa ilmoille, tiedämme vapauden tuulen pian alkavan puhaltaa.
Ai hurja, ai hurja, ihan opintopiirejä. Samaa paskaa eri paketissa, vain retoriikka ainutlaatuisessa löysyydessään ja monisanaisuudessaan on uutta. Huiputusyliopisto varmaan pystyy tuottamaan
tusinamaistereita, mutta nuo eivät tuota mitään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment