Achtung! Juden!

Antifasistisessa komiteatyössä valmistellaan Vuoden fasisti 2007 nimitystä.

Suomessa on kaksi ihmiskunnan vihollista ylitse muiden. Ensimmäinen on Max Jacobson ja toinen Ben Zyskowits. Näiden ihmisten laatu alittaa kaiken kuviteltavissa olevan. Heitä ja heidän kaltaisiaan ei voi ajatella vapisematta.

Ylläolevan kirjoittanut Sven Laakso on kyllin pimeä jopa kelvatakseen julkaisemaan Voimassa.

Olisiko russofobiaan pientä aihetta?

Suomen Antifasistiseksi Komiteaksi itsensä ristinyt Putin fan club esittää tämän osoituksena virolaisten pahuudesta:

Venäläisten kielenkäyttö kovenee myös. Venäjällä suosittua Odnako-ohjelmaa vetävä televisiotoimittaja Mihail Leontjev vaati Venäjää valloittamaan kansallisen turvallisuuden nimissä Baltian maat ja likvidoimaan ”etnisen rikollisuuden” näissä maissa. Hänen mielestään Baltian maiden itsenäisyys ei ole perusteltu. Enemmistö paikallisista äänestäjistä on Leontjevin mielestä natseja.
”Natsit ovat ihmisiä, joiden kanssa ei voi harrastaa normaalia kanssakäymistä eikä heille voi antaa tavanomaisia oikeuksia”, Leontjev sanoi Nisni-Novgorodissa pidetyssä seminaarissa.
”Heitä täytyy ampua. Kuula on ainoa argumentti natseja varten”, hän lisäsi.

Kertoo valitettavasti jotain Venäjästäkin, eikä vain Bäckmanin, Hietasen, Molarin ja muiden sankareiden lääkityksen puutteista.

Lisää sananvapauden rajoja

Johan Bäckman ei enää julkaise kriittisiä kommentteja blogissaan. Kirjattakoon sitten tänne, että Neu^H^H^HVenäjän kirjailijaliitolle pitämässään vastenmielisessä palopuheessa oli puolitotuuksien seurana selvää valhettakin, nimittäin Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta:

Mutta Suomen politiikan fasistisoinnin aikana 1920- ja 1930-luvuilla tästä kirjasta ei ilmeisesti ilmestynyt uusia käännöksiä.

Tunnetuin käännös, eli Hollon käännös ilmestyi 1924.

Muutenkin puhe on tuttua tuubaa:

Tänään se, mitä lännessä kutsutaan ”venäläiseksi kirjallisuudeksi”, ei ole mitään muuta kuin russofobiaa: sotaa Venäjän kansaa, venäläistä naista, venäläisiä lapsia, Venäjän kansan demokraattisesti valitsemia johtajia vastaan. Kaikenlaiset sorokinit, pelevinit, jerofejevit, politkovskajat ovat valtaisan mainoskampanjan ansiosta länsimaiden suurelle yleisölle venäläisen kirjallisuuden ainoa kuva, vaikka todellisuudessa heidän tekstinsä on vihaa ja sotaa Venäjän kansaa vastaan. Heidän avullaan voidaan levittää kiihkeää rienausta ja saastuttaa länsimaisen ihmisen sielu ajatuksella siitä, että Venäjä idea on puhdasta likaa ja pornografiaa.

Jee, se, mitä ennen kutsuttiin neuvostovastaisuudeksi ja haluttiin kieltää, on nyt sitten russofobiaa ja se halutaan kieltää. Kyllä tästä tietysti eräänlainen itsensä toteuttava ennustus syntyy, pikku hiljaa jokainen täysipäinen oppii pelkäämään ja vihaamaan Venäjää.