Ruskeat tytöt

Täytyypä pitkästä aikaa kommentoida jotain, nimittäin Koko Hubaraa ja kumppaneita. Koko aikaansai myrskyn vesilasissa paheksumalla Laura Lindstetiä ja Oneironia:

Siksi Oneiron on harmistuttava, huolestuttava ja jopa vaarallinen. Pyysimme toimittaja Kyösti Hagertin kanssa Lindstedtiä radiohaastatteluun, mutta hän kieltäytyi. Hänen mielestään kokemaamme ongelmaa ei ole, koska hahmot eivät ole todellisia.

---

 Ihmisenä, joka on saanut juutalaisen kasvatuksen ja tapellut syömishäiriötä vastaan lapsesta saakka, koen hyvin loukkaavana, että yksi kokemuksistani ja olemassaoloitani on yksinkertaistettu jännittäväksi tarinaksi kantasuomalaisen naisen toimesta. Miksi hän ei voinut kirjoittaa tarinaa kantasuomalaisen, evankelisluterilaisen naisen näkökulmasta? Ja miten seitsemän ei-suomalaista naista edes puhuu suomea keskenään?

Myöhemmin Hubara sitten korjasi selityksiään:


”En ole kieltänyt valkoisia taiteilijoita luomasta rodullisia hahmoja”, hän toteaa edelleen.
”Myös kuvitteellisten hahmojen pitää olla uskottavia, sillä mielikuvat jäävät elämään ja osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Sanat ja tekstit tuottavat todellisuutta.”
On marraskuu 2016, ja Hubara pohtii kohua kotonaan Helsingissä.
Hubara selittää, että anoreksia on vakava sairaus, joka ei johdu vain juutalaisuudesta. Hänestä Lindstedt tulkitsi syömishäiriöistä juutalaisnaista ”todella stereotyyppisesti ja epäuskottavasti”.
Hubara puhuu kulttuurisesta omimisesta, joka on tuttua esimerkiksi saamelaisille.

Olisi toki täysin hyväksyttävää arvostella kirjaa epäuskottavuudesta, jota se hyvinkin voi olla, tai kirjailijaa sietämättömästä besserwisseriydestä, joka ainakin olisi totta. Mutta ei, alkuperäisessä kirjoituksessa oli kysymys siitä ja vain siitä, että kirjailija oli vääränvärinen henkilöihinsä verrattuna.

Hubara ja kumppanit valittavat että heitä ei hyväksytä suomalaisiksi. Mutta ideat  turvallisista tiloista jonne valkoisilta on pääsy kielletty ja 'rodullistettujen' 
 siirtämisestä yleisistä kouluista kotiopetukseen kyllä tuntuvat viittaavan siihen, että he eivät sitä haluakaan.

Pitkästä aikaa jotain

Vastaanottokeskuksiin heitetyt polttopullot antoivat inspiraation seuraavaan:

Yhteenveto
Iskujen pohjalta voidaan tehdä yhteenveto. Maahanmuuttokriitikoiden käyttämien menetelmien valikoimaa on laajennettu. Maahanmuuttokriitikot ovat päivittäneet näkemystä yhteenotosta, ja vieneet sitä reaktiivisesta protestista kohti proaktiivista hyökkäystä. Taktiselta kantilta maahanmuuttokriitikot pyrkivät ottamaan aloitteen itselleen ja viemään kamppailua yhä enemmän kentälle, jota virkavallan on vaikeampi kontrolloida. Maahanmuuttokriitikot pystyvät tarvittaessa kostamaan virkavallalle ja tekemään sen arjesta hankalampaa, sekä tarvittaessa häiritsemään yhteiskunnan keskeisiä tavarahyödykevirtoja. Lyhyesti: täkäläinen maahanmuuttokritiikki on tullut uudelle vuosikymmenelle.
On selvää, että tällaiset iskut hämmentävät eivätkä herätä kovin positiivisia ensireaktioita väestössä laajemmin. Tekoja ei kuitenkaan voi ja tule mitata siltä pohjalta millä on enemmistön kannatus.
Vaikka tietyt toimintatavat herättäisivät tuomitsemista nyt, ne kuitenkin osoittavat tiettyjä käytännöllisiä tapoja ja taktiikoita, ja yhteiskunnallisen murtuman sattuessa ihmisillä on edessään suurempi repertuaari kohteita ja menetelmiä, joita on jo käytännössä kokeiltu ja testattu. Murtuman sattuessa vallitsevat sovinnaisuudet kumoutuvat, ja ihmiset jotka edellisenä päivänä tuomitsivat jyrkästi jonkun toimintamuodon, saattavat tarttua siihen kummempia epäröimättä.
Iskujen sisältämät ehdotukset ansaitsevat vähintäänkin vakavaa pohdintaa niiden taholta, jotka toden teolla ovat kiinnostuneita vallitsevan kumoamisesta, ei sen uusintamisesta.
Maahanmuuttokritiikin kauneus on kuitenkin siinä, että ei ole yhtä oikeaa menetelmää, vaan onnistuminen riippuu taktiikoiden ja menetelmien monimuotoisuudesta. Millä tahansa menetelmällä kukin haluaa toimia, maahanmuuttokriitikot eivät ole järjestelmän omatunto tai hienosäätäjä, vaan haluamme radikaalisti erilaisen yhteiskunnan.
Voi olla, että tulevaisuudessa maahanmuuttokriitikkojen matalan intensiteetin sabotaasi on niin arkipäiväistä ettei siihen enää kiinnitetä sen suurempaa huomiota. Voi olla, että otetaan itsestäänselvyytenä, että maahanmuuttokriittinen solidaarisuus tarkoittaa sanojen lisäksi tekoja, että osattomiin kohdistuva tukahduttaminen ei tapahdu seurauksitta. Voi olla, tai sitten ei.



Niille, jotka eivät jaksa googlettaa: alkuperäinen teksti löytyy täältä.

Tässäpä idea persuille

Jos toimiston hajottaminen ottaa päähän, ei tarvitse mennä Tampereelle asti maksamaan pottuja pottuina. Hämeentie 28 on paljon lähempänä. Kiviä kehiin!

Tässäkö ukrainalainen uusnatsi?

Verkkomedia on mielestään julkaissut kuvan, joka todistaa Ukrainan opposition uusnatseja, juttu löytyy täältä.

Tarkkasilmäisempi huomaa, että natsin kypärässä lukee Partija rehioniv, Ukrainan kuulemma edelleen laillisen presidentin puolue.

Tosi pahoja nuo Ukrainan mellakoitsijat

Alkaa mennä niin naurettavaksi, että on pakko kommentoida tänne. Ukrainan mellakoitsijat ovat natseja ja antisemiittejä. Ja muun pahan lisäksi vielä Israel-myönteisiä uusliberalisteja.

Helvetin Heidi

Hämmästyttävä yhteensattuma. Viime kesänä Voima puolusti kovasti liivijengejä:

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2012/numero-7/poliisi-simputtaa-enkeleita


Nyt Heidi Hautala kärtsäsi Helvetin enkelien remonttifirman käytöstä.

Virtakäyttöinen Kettu

Katja Kettu ei malttanut jättää sieppaussatuansa unohtumaan:

Kettu on joutunut poliisin kanssa tekemisiin Göteborgin jälkeenkin. Seitsemännessä taivaassa sivutaan kohua, joka nousi, kun Kettu kertoi julkisuudessa häneen kohdistuneesta sieppausyrityksestä. Kirjailija myös kritisoi virkavaltaa, jota tapaus ei ollut hänen mukaansa kiinnostanut, vaan ainoastaan hänen mahdollinen alkoholinkäyttönsä. Helsingin poliisilaitos ei kuitenkaan löytänyt tapausta koskevaa ilmoitusta arkistoistaan. Kun Kettu alkuvuodesta teki rikosilmoituksen, sitä ei alettu tutkia, koska asialle ei ollut mitään tehtävissä.
- Olin aivan hämmästynyt, että uhrina jouduin todistusvastuuseen siitä, että jotain todella oli tapahtunut, Kettu ihmettelee illan ohjelmassa.
- Minua epäiltiin. Sitä seurasi julkinen oikeudenkäynti, johon päätin olla osallistumatta. 

 Toivottavasti 'uhreilta' jatkossakin tivataan sellaisia pikku yksityiskohtia kuin että  onko väitetty rikos tapahtunut elokuussa vai marraskuussa.